Viveca Sten, Pinnan alla

Viveca Sten, Pinnan alla ALT

Viveca Sten on kirjoittanut kolmannen rikosromaanin Sandhamn-sarjaan. Kirja nimi on Pinnan alla. Sarjan aiemmat kirjat ovat Syvissä vesissä (2012) ja Sisäpiirissä (2013). Näistä dekkareista on tehty myös tv-sarja, joka on nähty Suomessa nimellä Murha Sandhamnissa.

 

Marianne seisahtui eteiseen. Kengät olivat sikin sokin. Vaistomaisesti hän kumartui ja järjesti ne siististi vierekkäin. Sitten hän tuijotti riviä, josta Linan vaaleat Timberlandit puuttuivat. Tyhjä kohta pelotti. Miksei Lina ollut tullut illalla kotiin? 

 

Äitinä ensimmäisen kappaleen lukeminen oli tunteellisesti katsottuna melkein liikaa. Viveca on kirjoittanut vähän liiankin hyvin siitä kauhusta jota äiti kokee, kun tyttö ei tullutkaan yöllä kotiin. Lina on nuori tyttö, joka asuu Sandhamin saarella vanhempiensa kanssa. Hän lähtee illalla ystävänsä kanssa elokuviin, mutta ei koskaan palaakaan sieltä kotiin. Vanhemmat etsivät häntä kaksi vuorokautta ja soittavat vasta sitten poliisille. Aikaisemmista kirjoista tuttu rikospoliisi Thomas Andreasson järjestää suuretsinnät, mutta Linaa ei löydy mistään ja poliisit päättelevätkin, että hän on tehnyt itsemurhan hukuttautumalla. 

 

Sandhamn on saari, jossa monet ovat asuneet sukupolvien ajan. Kirjassa kulkee koko ajan mukana tarina suvusta, jonka kertomus alkaa vuodesta 1899. Gottfried joutuu jo pienenä poikana hankkimaan elantoa perheelle kalastamalla, kun isä kuolee yskäntautiin. Hän tapaa kauniin tytön ja menee tämän kanssa naimisiin ja saa pojan ja tytön. Elämä ei kuitenkaan ole aivan helppoa pienellä saarella.

 

Saarelle tulee asumaan Nora lastensa kanssa. Hän on perinyt Sandhamnista isovanhempiensa talon ja tulee pakoon perheongelmiaan. Hänen miehensä on pettänyt ja Nora on päättänyt hakea avioeroa. Noran lapset tekevät metsästä kummallisen löydön ja Linan katoamista aletaan tutkia uudestaan. Lisäksi Nora löytää vanhan päiväkirjan, joka herättää kysymyksiä saaren vanhoista asukkaista. 

 

Päästyäni hieman liian tunteellisesta alusta kirjan rikostarina vie mukanaan. Tutkimukset tuovat mukanaan uusia henkilöitä ja ne laittavat miettimään todellista syytä Linan kuolemaan ja mitä on oikeasti tapahtunut. Tämä on taattua ruotsalaista rikosromaanilaatua. 

 

WSOY 2014

Sivuja 352

Jari Litmanen, Litmanen 10

Jari Litmanen, Litmanen 10 ALT

 

Jari Litmanen on kirjoittanut kirjan Jari Litmanen 10, josta löytyy myös äänikirja. Jari sanookin: ” Minulla on hyvin brasialainen suhtautuminen jalkapalloon. Laji on osa minun persoonaani ja tärkeä osa elämääni.”

 

Poikani ja mieheni sielu sykkii urheilulle ja siksi hankin tämän äänikirjan, kun lähdimme hiihtolomareissulle pohjoiseen. Kirjan pituus on yli 15 tuntia eikä se tullut ihan loppuun asti kuunneltua, kun piti ottaa huomioon muutkin autossa olijat. Silti pitkiä matkoja meni hyvin, sillä Jarin kirjassa on hyviä pointteja myös muillekin kuin urheilijoille.

 

 

Jari Litmasen numero 10 on ollut hänelle tärkeä ja vaikka ei olisi sitä aina voinut saadakaan pelatessaan eri joukkueissa, hän on pyrkinyt silti saamaan sen luvuilla 28 eli 2+8=10. Huippu-urheilijan täytyy olla luonteeltaan sitkeä harjoittelija ja tehdä paljon työtä uransa eteen. Sellainen sinnikkyys ja päättäväisyys unelmansa saavuttamiseksi sopii kaikille rohkaisuksi. Unelmat ovat saavutettavissa, niiden eteen täytyy vaan tehdä työtä!

 

Äitinä tietenkin kiinnitti huomiota se, että Jarin äiti oli opettanut hänet pienestä asti huolehtimaan pyykkinsä, joita tietysti urheilijalla riittää, varsinkin kun joka päivä harjoittelee ja välillä kaksikin kertaa. Hän osasi myös laittaa perusruokaa. Jo 16-vuotiaana hän oli tekemässä sopimuksia urheiluseurojen kanssa. Hän oli siis oppinut itsenäiseksi aivan eri lailla, sillä hän kulki harjoituksiin paljolti omin avuinkin.

 

Jari puhuu paljon erilaisista ihmisistä uransa eri vaiheissa. Monet heistä ovat olleet tärkeitä uralla ja tulleet oikeaan aikaan kohdalle antamaan neuvoja miten päästä eteenpäin. Unelmia ei voi saavuttaa ilman muita ihmisiä. On siis tärkeää, että ympärillä on oikeanlaisia ihmisiä, jotka tukevat unelman saavuttamista.

 

Jarin unelman kaikista tärkein peruspilari on kuitenkin ollut rakkaus lajiin ja järjetön määrä harjoittelua. Kuinka moni oikeasti käy harjoituksissa kaksi kertaa päivässä? Tai joka päivä koulun jälkeen hän  hallilla harjoittelemassa? Hän oikeasti teki kaikkensa mitä pystyi, koska halusi pelata jalkapalloa. Tämä antaa valtavasti mietittävää jokaiselle! Mitä sinä haluat niin paljon, että teet kaikkesi unelmasi eteen?

 

Äänikirja 12 CD-levyä, 14 h 34 min

Tammi 2015

Lukija Jukka Pitkänen

 

Sophie Kinsella, Remember me

Sophie Kinsella, Remember me ALT

 

Lähdin vähän pidemmälle matkalle yksin autolla ja ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa äänikirjan kuuntelemista, kun moni niitä näyttää suosittelevan. Lainasin siis kirjastosta muutaman erilaisen, koska halusin kokeilla mikä tuntui parhaalta. Olin vähän epäluuloinen, sillä miten kirja voisi kuunneltuna tuntua samanlaiselta kuin luettuna?

 

Päädyin kahteen täysin erilaiseen. Toinen on suomalaisen rikoskirjailijan äänikirja: Seppo Jokinen; Koskinen ja raadonsyöjä, jonka lukijana on Ola Tuominen. Tässä on 7 CD-äänilevyä ja harmi kyllä kannessa ei lue kuinka kauan kirjan kuuntelu kestää. Joissakin nimittäin lukee jonkinlainen aika, 15 h kuulostaa aika pitkältä ajalta, jos harvoin ajaa autolla pitkiä matkoja. Onhan nyt ikävää, jos mielenkiintoinen kirja jää kesken!

 

Toisena on englanninkielinen Sophie Kinsella ja Remember Me. Tässä oli aikana 3h kolmella levyllä, joten voihan sen ajatella niinkin, että noin tunti per levy. Aloitin kuuntelemisen sillä, koska halusin kokeilla kuinka sujuvasti englanti sujuu kuuntelemalla. Haluan aina välillä lukea kirjoja englanniksi, etteivät sanat aivan kokonaan unohdu, joten voihan sitä myös kokeilla kuunnella. Lukijana on Sally Philips, joka on koomikko ja näyttelijä. 

 

Sophie Kinsellan kirja Remember Me kertoo Lexia Smartista, joka herää sairaalasta. Hänen viimeinen muistonsa on se, kun hän liukastui baari-illan jälkeen kadulla. Seuraavana päivänä olisi isän hautajaiset. Kuinka hän sinne nyt pääsisi täältä sairaalasta?

 

Sairaanhoitaja ja äiti tulevat huoneeseen. Kuinka äiti näyttää noin vanhalta? Ja kuka on äidin mainitsema Eric? Pian Lexielle selviää, että häneltä on kadonnut muistista 3 vuotta. Isän hautajaiset ovat menneet kauan sitten eikä olekaan vuosi 2004 vaan 2007. Peilistä katsoo jotenkin vieraan näköinen ihminen ja hän on mennyt naimisiinkin ja on johtajana vanhassa firmassaan. Mitä ihmettä on tapahtunut? Muisti ei vaan palaa ja Lexien täytyy kysellä 3 vuoden tapahtumista ystäviltään, mutta miksi he eivät vastaa puhelimeen? Äiti ei suostu myöskään suostu kertomaan tapahtumista. Onneksi Eric tekee avioliiton ohjekirjan, jota hän voi opiskella ja oppia jälleen tuntemaan rakastamansa miehen.

 

Tätä kirjaa oli miellyttävä kuunnella. Matka sujui rattoisasti liukkaasta kelistä huolimatta ja Sophie Kinsella oli tässä kirjassaan luonut uskottavasti tarinan muistinsa menettäneen Lexien elämästä. Sallyn puheesta oli helppo saada selvää ja muistui samalla muutama englannin sanakin. Kieli oli lisäksi sen verran helppoa, että vaikka välillä piti keskittyä enemmän liikenteenseen, pystyi silti pääsemään takaisin tarinaan mukaan.

 

Lukija Sally Phillips

Äänikirja 2008

3 CD-levyä, noin 3 tuntia

Pete Suhonen, Koira joka kävi coffeeshopissa

Pete Suhonen, Koira joka kävi coffeeshopissa ALT

 

Tässä on Pete Suhonen tehnyt hullunhauskan romaanin. Kirja on voittanut Otavan nuortenromaanipalkinnon ja perusteissa lukee: Sarjakuvamainen ote pitää lukijan vastustamattomasti näpeissään. Verbaaalisessa akrobatiassaan ja laajassa lukeneisuudessaan kirjoittaja on aivan omalla tasollaan. Käsikirjoitus on ällistyttävä ja virkistävän räävitön: sitä lukiessa saa nauraa ääneen. 

 

Pete Suhonen on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa Hitlerin kylkiluu (2012) ja Valkoinen joulu (2013). Hän on halunnut kirjailijaksi jo pienestä, mutta teki ensin muita töitä, kuten oli City-lehden päätoimittaja 13 vuotta. 

 

Jami Järvensyrjä on 18-vuotias lyhytjänteinen putkiaivo, joka haluaa kaiken nopeasti. Hän olisi halunnut F1-kuskiksi, mutta vanhemmat eivät olleet oikein mukana. Nyt tavoitteena olikin naisten katseenvangitsija Porsche Carrera – niin pian kuin suinkin. Hän pääsee töihin pizzeriaan, jonka omistaja on suurimman osan aikaa jotenkin poissaoleva. Ahmed esitteli oman hampppuviljelmänsä. Koska tulot varsinaisessa työssä eivät oikein edesauta nopeaa rikastumista, päättää Jami kokeilla vähän nopeampaa tapaa – huumeita.

 

Jamia ei henkilökohtaisesti huumeet eikä edes alkoholi kiinnostanut, olutkin oli suolaista, cokis oli hänen juomansa. Jami saa tilaisuutensa kokeilla pötsikeikkaa, pitäisi niellä huumeita pusseissa ja kuljettaa ne suomeen. Hän ei pysty siihen, mutta tuttavan koira voisi sen tehdä. Niinpä hän lentää sen kanssa Amsterdamiin, jossa kama laitetaankin suoraan koiran mahaan. Jami on järkyttynyt ja yrittää Suomessa saada koiran ulostamaan, mutta se ei niin vain onnistukaan ja sitten koira katoaa. 

 

Kirja on todellakin hauska ja melkoista säheltämistä. Siinä on kuitenkin sen verran paljon miehistä uhoa, että luulen monen miehen pitävän tästä vielä enemmän.

 

WSOY 2015

Sivuja 299

Kati Tervo, Sukupuu

Kati Tervo, Sukupuu ALT

 

Kati Tervo on Ilta-Sanomien ja Yhteishyvän pidetty kolumnisti, jonka kolmas kirja on Sukupuu. Aeimmat teokset Kesäpäiväkirja (2008) ja Jääkaapin henki (2011) ovat myös olleet luettuja kirjoja. Nimensä mukaisesti kirjan pohjana on Heidi Hukkasen sukupuu, joka on syntynyt 1953, aikana jolloin sodan jälkimainingit vielä ovat edelleen vahvasti läsnä.

 

Mummu muuttuu sudeksi. Pelkään sen murinaa ja vieraskielistä rähinää. Sen silmät on äkkisyvät. Se pyörryttää. Niihin voi pudota ja hukkua. Möhkälemäinen mummu raivoaa. Se haluaa meidät pois sen kammarista. Aikuiset sanoo, että mummu on sairas. Sen luita juilii. 

 

Sukupuu kertoo Saksasta Suomeen muuttaneen Adele-mummun tarinaa. Hänen poikansa Heikki asuu alakerrassa vaimonsa ja tyttärensä Heidin kanssa. Adelea hoitaa Hilppa, koska mummu on jo huonossa kunnossa. Adele on tullut Suomeen nuorena mennäkseen naimisiin Johanneksen kanssa. Johannes on kuitenkin sotasairaalassa hänen tullessaan ja hän päätyykin asumaan Liisa-anopin luokse, joka ei osaa sanaakaan Saksaa eikä todellakaan halua saksalaista hienohelmaa kotiinsa. Alku ei ole ruusuisimmasta päästä muutenkaan. Sukupuu on tiivis romaani erilaisten naisten elämästä sotien vaikuttaessa elämään monella lailla.

 

Kirja on kirjoitettu tiivistetyin lausein. Jokaisessa lauseessa on tarkasti vain asia ja se tekee sen, että kirja tulee luettua sanasta sanaan, sillä muuten ei enää tietäisi missä mennään. Kirjassa ei ole vuoropuhelua vaan se on kerrottu ikäänkuin päiväkirjamaisesti eri naisten näkökulmista. Heidin lisäksi kerrotaan myös Adelen siskojen Vernan ja Floran sekä heidän äitinsä Berthan tarinaa Saksassa. Lisäksi mukana ovat Liisa ja Hanna. Tämä on nimittäin naisten romaani. Miehet ovat sivuroolissa vaikkakin heidän sodassa saamat traumansa vaikuttavat kaikkien naisten elämään.

 

 

Tämä kirja oli lukupiirimme ensimmäinen kirjavalinta. Ja täytyy sanoa, että onnistunut sellainen. Kaikki olivat kirjasta pitäneet, joten suosittelen!

 

WSOY 2014

Sivuja 201